OTE TEOKSESTA: EINO GRÖN – ENEMMÄN KUIN TANGO, OSA 2.

”Viimeisen vuoden aikana liikunta on ollut myös taistelua siitä, miten elää. Nuutua en tahdo. Rajun kolarin seurauksena murtunut lonkkamalja oli saatava kuntoon, muuten ei estradeille olisi ollut enää asiaa.

Ja estradeilla haluan olla, aistia yleisön tunnot, välittää hyvää oloa ihmisille, joskus lohduttaa ikävässä. Minä jos kuka sen tiedän, että sitä ihmiset hakevat. Rakkautta, lohdutusta, onnea, petetyksi tulemista.

Niin kauan kuin laulan myös elän.

Ei siitä ilman laulua olisi selvinnyt, elämästä.

Enkä ilman Marjattaa. Laululla sen kerron hänelle. Ei suomalainen mies osaa sanoa kiitos, ei oikein anteeksikaan. Mutta laululla, laululla voi sanoa senkin, että sä kuulut päivään jokaiseen.

Oikeastaan minun pitäisi jo olla eläkkeellä, tai olenkin. Valtion taiteilijaeläke ei kuitenkaan ole tarkoitettu eläkeläiselämään. Korkeintaan se on jonkinlainen apuraha, ettei tässä iässä tarvitse enää joka ilta kiertää tahkoa. Joku paikkaa sillä huonoa omatuntoa siitä, millainen viihdekulttuurin asema ja arvostus sen merkityksen nähden on. Tätä kansaahan ei yhdistä enää oikein muu kuin viihdemusiikki, parhaiten tango.”

Em. teos: toim. Jarmo Virmavirta, kust. Tähtikustannus, 1998

CCI21082016_0001

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s