OTE TEOKSESTA: EINO GRÖN – ENEMMÄN KUIN TANGO, OSA 21.

II

KOTISATAMANI MERI ON

Paates nähneet on rohkean purren

hyrskyyn hukkuvan hyisen veen.

Kulkijan raskaita reittejä surren

kuiskivat kuusesi toisilleen.

”Huvila London. Se mun kotini on. Oikea kotini Reposaarella.

Reposaarella paistoi aina aurinko, silloin lapsuudessa. Aurinko houkutteli mut laulamaan aamuisin, kun kävelin kotoa Villa Londonista kouluun. Matkaa sinne ei ollut kuin kilometri.

Ei Huvila Lontoo mikään herrashuvila nimestään huolimatta ollut, pikemmin jo rapistuva röttelö. Mutta lapsille se oli jännä paikka.

Villa Londonin piha oli rehevä ja talo hiukan kuin kummitustalo. Pihapiirissä kasvoi joitakin kummallisia kasveja. Niitä oli kulkeutunut Reposaarelle laivojen paarlastien mukana kaukaisilta mailta. Pihalla tuoksuivat kesäiltana kaukomaat.

Ajattelin katsellessani meren aavaa ulappaa – Pohjanlahti on sillä kohden saareton -, että siellä on Amerikka. Isä oli siellä käynyt. Äitikin oli seilannut, käynyt Afrikassakin.

Em. teos: toim. Jarmo Virmavirta, kust. Tähtikustannus, 1998

cci09092016

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s