OTE TEOKSESTA: EINO GRÖN – ENEMMÄN KUIN TANGO, OSA 23.

Ensimmäisessä talossa kaupungin laidalla meiltä lähdettäessä asuivat Henrikssonit. Topi asui yläkerrassa. Usein siellä oli ikkuna auki, kun lähdin kouluun. Tiesin, että ne kuuli, kun lauloin. Ne oli mulle yleisö. Mä lauloin koulumatkoilla, mutten mä laulanut koululauluja. Mä lauloin iskelmiä, joita olin kuullut radiossa. Ainakin Marinellan osasin jo alaluokilla. Sen olin kuullut myös hotellista. Mä istuin männyn oksalla siinä hotellin nurkalla ja kuuntelin iskelmiä, jotka valuivat avoimesta ikkunasta ulos kadulle ja siitä edelleen sulautuen maisemaan. Monet niistä antoivat hyvän tunteen. Ne kuuluivat siihen elämänpiiriin.

Em. teos: toim. Jarmo Virmavirta, kust. Tähtikustannus, 1998

cci11092016_0001

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s