OTE TEOKSESTA: EINO GRÖN – ENEMMÄN KUIN TANGO, OSA 24.

Oli kiva, kun mä tiesin, että joku kuuntelee mun lauluani. Mä ihmettelin kaksoissisar Maritaa, joka lauloi vain kotona ja vain yksin. Se oli niin ujo, vaikka en minäkään mikään rohkea ollut. Laulu oli vaan jotakin, josta oli jaettava toisillekin. Siksi mä uskalsin laulaa kirkossakin, vaikka pojat joskus irvistelivät. Äiti sanoi, että ne vaan kadehtivat, kun ne eivät osaa laulaa yhtä hyvin.

Em. teos: toim. Jarmo Virmavirta, kust. Tähtikustannus, 1998

cci12092016

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s