Oli kiva, kun mä tiesin, että joku kuuntelee mun lauluani. Mä ihmettelin kaksoissisar Maritaa, joka lauloi vain kotona ja vain yksin. Se oli niin ujo, vaikka en minäkään mikään rohkea ollut. Laulu oli vaan jotakin, josta oli jaettava toisillekin. Siksi mä uskalsin laulaa kirkossakin, vaikka pojat joskus irvistelivät. Äiti sanoi, että ne vaan kadehtivat, kun ne eivät osaa laulaa yhtä hyvin.
Em. teos: toim. Jarmo Virmavirta, kust. Tähtikustannus, 1998
Ensimmäisessä talossa kaupungin laidalla meiltä lähdettäessä asuivat Henrikssonit. Topi asui yläkerrassa. Usein siellä oli ikkuna auki, kun lähdin kouluun. Tiesin, että ne kuuli, kun lauloin. Ne oli mulle yleisö. Mä lauloin koulumatkoilla, mutten mä laulanut koululauluja. Mä lauloin iskelmiä, joita olin kuullut radiossa. Ainakin Marinellan osasin jo alaluokilla. Sen olin kuullut myös hotellista. Mä istuin männyn oksalla siinä hotellin nurkalla ja kuuntelin iskelmiä, jotka valuivat avoimesta ikkunasta ulos kadulle ja siitä edelleen sulautuen maisemaan. Monet niistä antoivat hyvän tunteen. Ne kuuluivat siihen elämänpiiriin.
Em. teos: toim. Jarmo Virmavirta, kust. Tähtikustannus, 1998
Oikeastaan Reposaari on mun kotini vieläkin, vaikka aikuisen elämäni olen elänyt muualla. Se on läsnä vähän kaikkialla, missä on meri. Reposaarella mä menen aina merenpuoleiselle rannalle ja kuuntelen meren laulua. Joskus se ärjyy, joskus liplattaa ystävällisesti houkutellen auringon kilossa. Koskaan se ei ole paikallaan.
En ole minäkään.
Mä voin kuulla Reposaaren missä tahansa missä meri on. Ja haistaa kaikkialla, missä on meren tuoksu, Floridassakin.
Em. teos: toim. Jarmo Virmavirta, kust. Tähtikustannus, 1998
II
KOTISATAMANI MERI ON
Paates nähneet on rohkean purren
hyrskyyn hukkuvan hyisen veen.
Kulkijan raskaita reittejä surren
kuiskivat kuusesi toisilleen.
”Huvila London. Se mun kotini on. Oikea kotini Reposaarella.
Reposaarella paistoi aina aurinko, silloin lapsuudessa. Aurinko houkutteli mut laulamaan aamuisin, kun kävelin kotoa Villa Londonista kouluun. Matkaa sinne ei ollut kuin kilometri.
Ei Huvila Lontoo mikään herrashuvila nimestään huolimatta ollut, pikemmin jo rapistuva röttelö. Mutta lapsille se oli jännä paikka.
Villa Londonin piha oli rehevä ja talo hiukan kuin kummitustalo. Pihapiirissä kasvoi joitakin kummallisia kasveja. Niitä oli kulkeutunut Reposaarelle laivojen paarlastien mukana kaukaisilta mailta. Pihalla tuoksuivat kesäiltana kaukomaat.
Ajattelin katsellessani meren aavaa ulappaa – Pohjanlahti on sillä kohden saareton -, että siellä on Amerikka. Isä oli siellä käynyt. Äitikin oli seilannut, käynyt Afrikassakin.
Em. teos: toim. Jarmo Virmavirta, kust. Tähtikustannus, 1998
Reino Markkula lähti kuten taiteilijan pitääkin. Menestyksen hetkellä, suosionosoitusten vielä jatkuessa. Niin moni tekisi, jos itse voisi valita.
Markkulan hautajaisissa Eino Grön lauloi Jukka Salmisen säveltämän hartaan laulun Saviruukku. Sen oli valinnut Markkulan tytär Hanna. Toiseksi kappaleeksi Eino itse oli valinnut Anderssonin perinteisen hengellisen laulun Oi katsohan lintua oksalla puun.
Siunaustilaisuudesta Eikka lähti tien päälle, ajamaan Merikarvialle. Siellä oli illalla keikka.
Em. teos: toim. Jarmo Virmavirta, kust. Tähtikustannus, 1998
Eikka on levyttänyt myös kummatkin em. kappaleista vuoden 1991 hengelliselle albumilleen.
Kappaleiden tekijä- ja levytystietoja:http://www.fono.fi/KappaleenTiedot.aspx?ID=c9e07799-379b-43fa-bb13-3ea8889d7a84&culture=fi http://www.fono.fi/KappaleenTiedot.aspx?ID=8821297c-40b3-4cb3-9236-fe7178971385&culture=fi
Kuuntelulinkit:https://open.spotify.com/track/4Q8AiMeuX781FKkX6wrQsP https://open.spotify.com/track/4blQVu6yrXk0BaW0mPR7QL
http://www.deezer.com/album/6630409
Kappaleen sävellys: Harold Goodman, Sam C. Hart, Joe Lyons, Curt Poulton & Dean Upson, suom. sanat: Usko Kemppi, sovitus: Jari Holm.
Esittäjät: Reijo Taipale (laulu), Jari Holm (taustat)
Äänitys: Countryside Studio/Jari Holm
Lähdeäänite (ensijulkaisu, vuodelta 1996): Suomi soittaa: Valkea joulu (V/A) (AXR/ Bluebird AXRCD 1113, CD)
Esitys sisällytetty mm. CD:lle: Valkea joulu 2. (V/A)
Lähde (kappaleen tekijätiedot):http://www.aanitearkisto.fi/firs2/en/kappale.php?Id=Kodin+kynttil%E4t
Lähde (esittäjät taltioinnilla):http://wp.me/p46kxM-bAy
Kappaleen ensimmäinen, kotimainen levytysversio: Reino Armio, alkuperäiskappaleen osalta lisäinfoa:https://en.wikipedia.org/wiki/When_It%27s_Lamp_Lighting_Time_in_the_Valley
Saatavilla digitaalisessa muodossa (latauspalvelut kuten Musa24, Itunes).
Esitys kuunneltavissa (the performance to listen there) Spotifyssa https://open.spotify.com/browse, ja Deezer:issa http://www.deezer.com .
Armion versio:
Kappaleen alkusanat (1. säkeistö ja kertosäe) (a first line of the song lyrics of first verse and chorus): “Illan rauha kun syliin maan sulkee, varjot puistojen kun hämärtää/ Illoin kynttilät siellä kun syttyy, unelmissain ma siell’ olla saan…”
Kappaleen nuotit:https://wp.me/p5ZVzz-1Yy
Em. äänitteen kansi:
Clearing information for the foreigner readers about the main contents of the articles: http://wp.me/p46kxM-a71
Markkulalle Vähemmän kiirettä, enemmän aikaa oli tärkeä levy. Ehkä hän aavisti jotakin. Jaakko Salo oli arvioinut sävelmän puhuttelevan tämän ajan kiireisen rytmin ihmisiä, jotka juoksevat oravanpyörää pääsemättä pois, vaikka haluaisivat.
Lisäksi levy sopi Eino Grönin olemukseen, joka viestii rauhallisuutta ja elämänkokemusta.
Reino Markkula oli vielä aamulla soittanut levyn sovittajille muistuttaakseen, että julkistamistilaisuudessa täytyy olla 15 minuuttia ennen tilaisuuden alkua. Hän halusi kaiken sujuvan tyylikkäästi. Tyylikäs tilaisuudesta tulikin, mutta toisella tavalla kuin oli tarkoitus. Siitä tuli Reino Markkulan muistotilaisuus. Vähemmän kiirettä, enemmän aikaa. Jokaiselle tilaisuuteen osallistuneelle sanoma oli omakohtaisesti selvä.
Em. teos: toim. Jarmo Virmavirta, kust. Tähtikustannus, 1998
